Koulutuksesta

31.10.2014 18:30

                                                        

 

Leipomoalan tutkintotoimikunnan jäsenenä olen joutunut seuraamaan hyvin läheltä Opetushallituksen tutkintojen uudistushanketta ja olen todella huolissani näyttötutkintojen tulevaisuudesta. Tutkintotoimikuntia suunnitellaan yhdistettäväksi ja tutkintoja ollaan yhdistämässä. Miten tässä myllerryksessä käy ammattinimille ja alan arvostukselle varsinkin käsityöammateissa? Tämä puhuttaa nyt monessa tutkintotoimikunnassa. Järjestelmä on luotu aikuisten osaamisen tunnustamiselle ja tunnistamiselle. Järjestelmän on toimittava tulevaisuudessakin.

Lähtökohtaisesti koko aikuisväestön osaaminen on turvattava. Vähän koulutetun aikuisväestön mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen on tuettava erityistoimin. Osaamista on voitava ylläpitää ja uudistaa koko työuran ajan.  Aikuiskoulutusta tulee kehittää ja suunnitella omana kokonaisuutenaan elinikäisen oppimisen periaatteen hengessä. Osaamista tukevat koulutukset ovat niin näyttötutkinnot kuin tutkinnot yleensä, mutta myös työturvallisuuskoulutukset, ensiapukoulutukset yms.  

Työntekijöiden mahdollisuuksia ammattitaidon päivittämiseen on parannettava myös työehtosopimusteitse. Työmarkkinakentässä niin sanottu kolmen päivän koulutusoikeus on tässä viimeisin uudistus. Seuraava pohdinnan paikka työmarkkinoilla voisi olla määräaikaisissa töissä sekä pätkä- ja silpputöissä työskentelevien opiskelun ja osaamisen päivittämisen mahdollisuuksien parantaminen.

Koulutus etenkään koulutuksen tasa-arvo ei saa jäädä synkkien talouslukujen varjoon. Päinvastoin. Juuri nyt tarvitaan satsauksia osaamisen pitämiseen korkealla tasolla kaikissa väestö ryhmissä. Ennen vanhaan maalla tehtiin lähes jokaisessa talossa puhdetöitä talven hiljaisina hetkinä: veisteltiin päreitä valonlähteeksi vuodenvarrelle ja korjailtiin tarvekaluja. Sitä kautta oltiin sitten valmiita kevään koittaessa taas kylvön kiireisiin.  Opiskelua voisi ajatella tämän päivän puhdetyönä, että talouden hiljaisempina hetkinä valmistaudutaan nousukauden kiireisiin. 

Meillä SAK:laisten alojen duunareilla osallistuminen ammattitaitoa uudistavaan koulutukseen on vähäisempää verrattuna jo entuudestaan korkeasti koulutettuihin. Vitsi ei ole sekään, että aito käytännön mahdollisuus osallistua ammattitaitoa uudistavaan koulutukseen vaihtelee aloittain SAK:laisille miinusmerkkisesti. Hiljaisina aikoina kun tämän päivän työnantaja irtisanoo ennemmin kuin kouluttaa henkilökuntaa. Meillä ammattiyhdistys aktiiveilla on suuri merkitys pitää koulutusta esillä ja painottaa sen tärkeyttä. Uudet luottamusmiehet valitaan taas loppuvuodesta työpaikoille. Heitänkin kaikille luottamusmiehille tavoitteeksi koulutuksen lisäämisen työnantajan ensi vuoden suunnitelmiin. Tämä, jos mikä, on rakentavaa yt-neuvottelua.