Eläkeläiset kahvilla
Tapasin liittomme eläkeläisiä sattumalta, kun olin vaaliasioita hoitamassa liiton aluetoimistolla. Siinä nämä upeat ikääntyneet ruuantekijät istuivat kahvikuppi edessä tarinoimassa keskenään. Heillä on tämä tapana tehdä joka kuun toisena tiistaina. En olisi voinut tuntea oloani enemmän kuin tervetulleeksi. Nämä ihmiset ovat taistelleet työpaikoilla meille tämän päivän työelämän. Me siis jatkamme taistelua heidän jälkeensä, jotta saisimme tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen sekä turvallisen työelämän kaikille palkansaajille.
Siinä keskustelun rönsytessä, muutama sanottu asia lämmitti kovasti mieltäni. Eräs rouva tokaisi että, ” kyllähän sen nyt tiedät missä ne pullat tehty, kun ne ovat niin älyttömän halpoja. En osta koskaan ulkomailta tuotuja!” Tästä puhuimme vielä hetken. Keskustelu oli kiivasta ja kaikkia harmitti kaupan tahto tuoda tätä halpaa huttua myyntiin. Huoli töiden säilymisestä Suomessa oli suuri. Upeita eläkeläisiä, kyllä vanha kansa on kartalla mikä mättää.
Minä toin esille heille 0-sopimusten vastentahtoisen solmimisen epäkohdan tietoon. Sen miten työnantajat käyttävät tätä hyväkseen ja ovat luoneet 2000-luvun orjamarkkinatilanteen työpaikoillemme. Tästä keskusteltiin myös kiivaasti ja he olivat tyytyväisiä kun saivat tuoretta tietoa taistelun aiheista. Asiat kiinnostavat vaikka he eivät itse ole enää työelämässä. Tarinoissa tuli hienoa historian kertausta mistä he ovat taistelleet.
Oli kiva saada jutella pitkästä aikaa heidän kanssaan. Emme saa unohtaa ay- veteraanejamme. Saamme kiittää heitä monesta hyvästä työelämän sopimuksesta. Minä lupaan omalla toiminnallani pyrkiä takaamaan saavutettujen etujen säilymisen. Lupaan taistella kotimaisen ruuan ja ruuantekijän puolesta.